KAUPUNKIKASVIMAA

Keväällä muokkasimme pihan perukoille pikkuruisen kasvimaan aivan kokeilumielessä, sillä minkälaisia viherpiipertäjiä me muka olisimme, jos emme osaisi itse kasvattaa ruokaamme? 
No, aika onnettomia. 

Retiiseihin iski perunarutto, porkkanat jäivät pätkiksi ja herneet lensivät tukitelineiden kanssa useammankin kerran ympäriinsä, kun koira otti kasvimaalta vähän vauhtia. 

(enpä olisi uskonut, että ruuan kasvattaminen voisi olla näin vaikeaa, kun ihmislapset kuitenkin kasvavat melkein itsestään? Ja oma vyötärö!)

Sadevesi ja auringonsäteet tekivät kuitenkin tehtävänsä, ja nyt syksyn tullen poimimme isomman tyttären kanssa pienet porkkanat, mehukkaat punajuuret ja narskuvat nauriit talteen. Ei niistä koko perheelle ollut ruuaksi, mutta kun hain vielä kellariin kannetusta juuttisäkistä kattilallisen oman perunamaan tuotoksia, sain keiteltyä ja pakastettua niistä ensisoseet kasvavaa vauvaa varten.

lähituotettua luomuporkkanaperunasosetta vauvakullalle!

Vahingosta viisastuneen muistilista ensi vuodelle;

1. Laajenna kasvimaa ainakin kaksinkertaiseksi
2. Katko oksat kasvimaan päälle kurottelevasta orapihlajasta valon maksimoimiseksi
3. Haravoi lehdet syksyntullen suljettuihin jätesäkkeihin, näin syntyy helposti hyvää lannoitetta talven ja kevään aikana
4. Lue istuttaessa ohjeet ja NOUDATA niitä. Jos kuoppaan pitää laittaa yksi mitätön porkkanansiemen niin laita todellakin vain yksi, eikä esimerkiksi kahdeksaatoista.
5. Älä esikasvata herneitä sisällä, sillä niiden hennot versot eivät kestä yhtäkkistä muutosta kun ne viedään ulos, Myös koira voi koitua herneiden kohtaloksi, joten pidä se kaukana kasvimaasta
6. Kitke mielummin liian usein kuin liian harvoin! Rikkaruohot vievät elintilaa hyötykasveilta (sen violettilehtisen kasvin juuresta ei nimittäin löydy porkkanoita vaikka se onkin vallannut koko penkin)
7. Älä heitä -edes vahingossa- roskiin sitä karttaa, mihin on piirretty mitä mihinkin penkkiin on istutettu

(Kasvimaan kääntäminen talvehtimista varten oli muuten vallan mainiota vatsalihastreeniä; kasvissyönti kaventaa! :) )

SIIVOUSTOHINAT

Siivouspäivä on hyvä pistää samaan kolariin maanantain kanssa, sillä on mukavaa aloittaa viikko puhtaalta pöydältä - kirjaimellisesti. 

Joinakin päivinä olisi mukavaa piiloutua perheen laiskanpulskean kissan kanssa peiton alle muiden hosuessa pölyhuiskujen ja lattiamoppien kanssa, toisaalta jokaviikkoinen puunaus sujuu jo niin rutiinilla ettei se vie enää kuin muutaman tunnin (varsinkin kun on opetellut jättämään raivaussessiot toiseen kertaan, eikä ala lajitella valokuvia, korjata vaatteita, maalata kynnyksiä tai ruuvata naulakoita seinään kesken kaiken jolloin sotku on pahempi kuin aloittaessa....). 

Kun valaisimeen voi piirrellä, on aika pyyhkiä pölyt! ;)

Olen koonnut innostavan siivousarsenaalin ympäristöystävällisestä ja eläinkokeettomasta Maison Belle- sarjasta (löytyy miltei joka marketista). Valikoimaan kuuluu kaikenlaisia kauniisiin pulloihin pakattuja kodin puhdistusaineita esimerkiksi greipin, kurkun tai kevään tuoksuisina.Ekologiset siivoustuotteet eivät usein ole niitä edullisimpia, mutta luontoon ja laatuun panostaminen kannattaa kyllä aivan aina. Sitäpaitsi pesuaineita voi valmistaa muutamassa minuutissa itsekin vaikkapa soodasta ja etikasta, eikä supisuomalainen mäntysuopakaan paljon kukkaroa rasita.

Siivousliinat on helppo kutoa ekologisesta ja luontaisesti antibakteerisesta bambulangasta 

Kevyt imuri nopeuttaa ja helpottaa siivoamista hurjasti. En mielelläni osta mitään uutena, mutta joskus se kannattaa sillä iänikuiset kodinkoneet ovat usein varsinaisia sähkösyöppöjä. Siispä edellisen mentyä korjauskelvottomaksi sijoitimme sutjakkaasti liikkuvaan, pitkäjohtoiseen, tehokkaaseen ja ennenkaikkea kivanväriseen kierrätysmuovista valmistettuun Electrolux ergospace imuriin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä...

Hyvällä imurilla siivous sujuu kuin tanssi!

Suuressa perheessä kaikki osallistuvat kotitöiden tekemiseen ikätasoisesti. (Paitsi vauva, joka ainoastaan työllistää muita, mutta on silti kaikkien suosikki!) Lapset keräävät tekemistään töistä pisteitä jääkaapin ovessa oleviin taulukoihin ja saavat viikonloppuna 20 senttiä rahaa jokaisesta pisteestä karkkiin tai leluihin käytettäväksi. Parhaimmillaan/pahimmillaan olen joutunut pulittamaan yhdelle lapselle kuusikin euroa kerrallaan! :) (Oman huoneen perusteellinen viikkosiivous on toki itsestäänselvää eikä siitä makseta.)  Olen joskus miettinyt kotityötaulukkoa puolisollekin; siisti koti on paras mahdollinen motivoija minulle, mutta ahkera aviomies ansaitsisi kyllä palkinnon siitä kuinka hienosti osallistuu kaikkeen ansiotöissä käymisen lisäksi, ihan vain siksi kun tietää että se on minulle tärkeää.

Ryijymatto raikastumassa kirpeässä syystuulessa

...Ja sitten koittaa se hetki kun on siivottu sohvankin alta ja lieden takaa, matot on haettu takaisin lattialle, eteinen järjestelty ja saunan lasiovi kiillotettu. Sänkyihin on vaihdettu raikkaat lakanat, peileistä pyyhitty hammastahnaroiskeet, akvaariossa pulputtaa taas kirkas vesi ja gerbiilit tärräävät puhtaiden purujensa kanssa... No, se hetki on kovin ohikiitävä; kohta tiskipöytä ryöppyää taas astioita kun koneessa on puhtaat eikä kukaan enää jaksa tyhjentää sitä, lattialle on liiskaantunut jonkun sukanpohjassa spagettia ("En se ainakaan minä ollu, mä siivosin paikkani!") ja huoleton käsienpesijä onnistuu tekemään valokatkaisimen tienoille likanoroja...  

Mutta ei se mitään, eletystä elämästä jää jälkiä. Eikä ole sellaista epäjärjestystä mikä ei illan tullen katoaisi hämärtyneeseen huoneeseen sytytetyssä kynttilänvalossa, varsinkin kun nauttii lasin valkoviiniä - ja siristää vähän silmiään. 

TAIVAANRANNANMAALARI

Viimeistään blogia aloitellessaan (voi tätä someaikaa!) sitä alkaa miettiä miten itsensä lokeroisi, ja kuinka suurimmat kiinnostuksenkohteensa määrittelisi. Pidätän kuitenkin oikeuden olla paneutumatta asiaan liikaa, sillä olen vasta päässyt vauhtiin kolmenkympin kriisissäni ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, tämä käydään vielä läpi aivan pohjamutia myöden...

Ekaluokan opettajani ennusti sanoi, että minusta tulee isona taivaanrannanmaalari. Vastoin odotuksia sain kuitekin kouluni käytyä, ja töitä lastensuojelualalla on riittänyt - mutta en vielä varmasti osaa sanoa mikä minusta tulee sitten Aikuisena. En ole mikään monilahjakkuus (päinvastoin), mutta mielenkiinnostun helposti monenlaisista eri projekteista. Haaveilen esimerkiksi kirjan kirjoittamisesta, mutta kun tämän yhdenkin tekstisivun tuottaminen on haastavaa (asiaa kyllä olisi, mutta aina aiheen vierestä) ja valokuvaajaksikin voisin ryhtyä mutta kun aivot lyövät poikkiviivaa kaikenmaailman valotusaikojen ja valkotasapainoilun teorian kohdalla melkolailla... Entä jos perustaisinkin oman yrityksen? Ai tällä selkärangalla - hyvä vitsi.

Nyt aion kaikessa "rauhassa" keskittyä olemaan äiti perheen neljälle lapselle. Siinä onkin toistaiseksi aivan riittävästi haastetta kun vanhimmalla on jo melkoisia teinivinkeitä, ja nuorimman kärsivällisyys on niin pitkä kuin 60 senttisellä ihmisellä nyt vaan voi olla. Siihen vielä mukaan kaikki uusperheen mukanaan tuomat hullutukset, hyväsydäminen aviomies, vinoseinäinen talo, kovapäinen koira, kirjava kissa, ja melkolailla maailman halailua niin setti alkaa olla sitä myöten kasassa. 

Tervetuloa!