PÄÄSIÄISTÄPINÄT

"Viis yötä virpomispäivään!" Tytär hihkaisi iloisesti jo tiistaina. Sen jälkeen olemmekin miltei yhtä soittoa saaneet kuulla kuinka ihananmahtavansöpöstä on kun kohta on PÄÄSIÄINEN, ja saa KARKKIA! :) Suklaamunia meille ei osteta sillä maidottomat versiot maksavat ainakin erikoisliikkeissä melkoisesti, mutta pääsiäismunan muotoiseen pahvirasiaan kätketyt karkkiaarteet ajavat helposti saman asian. Joskus yllätykseksi on kätketty karkin lisäksi myös lupaus luontoretkestä, uimahallireissusta tai lautapeli-illasta koko porukalle, voittaa muovikrääsän taatusti mennen tullen.

Yksi lapsistamme voisi herkutella syömällä pelkästään laatikkokaupalla luomumämmiä kauravaniljakastikkeen kanssa, ja minä odotan kovasti pashansyöntiä. Tämä Chocochilin vegaaninen versio todettiin viimeksi niin herkulliseksi, että näitä on tehtävä tänä vuonna ainakin kaksi!

RAIKAS PASHA

1dl soijavispikermaa
puoli pakettia maustamatonta soijatuorejuustoa (esim. Tofutti)
1rkl Keijua
0,25dl sokeria
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1rkl sitruunamehua
1rkl rusinoita
5 kuivattua aprikoosia silputtuna
2rkl mantelirouhetta 

Mittaa kerma kulhoon ja vispaa se sähkövatkaimella kuohkeaksi. Lisää joukkoon soijatuorejuusto, margariini ja soijajogurtti ja vispaa tasaiseksi. Mausta sokerilla, sitruunan kuorella ja sitruunamehulla. Lisää rusinat, silputut aprikoosit ja mantelirouhe. Vuoraa kahvinsuodatin suodatinpussilla ja kaada pashamassa suodattimeen. Vuoraa pashan päällinen kelmulla ja laita lautanen suodattimen päälle painoksi. Anna massan valua suodattimessa jääkaapissa yön yli. Kumoa pasha lautaselle ja irrota suodatinpaperi varovasti. (linkki; chocochili.net)

Pashan lisäksi lupasin tehdä lasten kanssa muffinsseja, vaikka leipominen heidän kanssaan onkin usein melkoisen hermojaraastavaa puuhaa... Samalla kun yksi on ehtinyt kaataa taikinaan omin neuvoin sen seitsämännen suolalusikallisen, on toinen pölläyttänyt jauhot lattialle ja kolmas kadehtii jo etukäteen kuka saa nuolla kulhot. Näiden porkkanamuffinssien teko meiltä kuitenkin sujui hienosti: lapset mittasivat ainekset tarkasti, sekoittelivat huolella ja täyttivät vuokat kieli keskellä suuta konttausikäisen kuopuksen pengastaessa onnellisena keittiön kaappeja.

TIPU(TTOMAT)MUHVINSSIT 10kpl

1dl hienoksi raastettua porkkanaa

1,5dl fariinisokeria

2,5dl kauramaitoa

1dl rypsiöljyä

3,5dl vehnäjauhoja

2rkl perunajauhoja

1,5tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

1tl kanelia

Sekoita nesteet ja sokeri toisessa kulhossa, ja kuivat aineet toisessa. Yhdistä ainekset ja lisää hienoksi raastettu porkkana. Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. (Chocochilin alkuperäinen ohje löytyy tästä.)

Palmusunnuntain vihdoinkin koittaessa tytär koristeli viisi merenrannalta hakemaamme pajunoksaa silkkinauhoin, tarroin, helmin ja kimallelangoin. Kun tämä kullanhohtoinen kevätnoita sitten sai itsensä peilin äärestä ihastelemasta upeaa silmämeikkiään, lähti hän kori käsivarrella keikkuen, tyllihameesta kehitelty tukka hulmuten pimpottelemaan reippaasti naapuruston ovikelloja; "Saako virpoa?" 

ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ! :)

PS. 
Pääsiäisloman aikaan tein lähtöä illanviettoon, kun tyttäreni huomasi halausta antaessaan kullanvärisen luomivärini jota oli itse käyttänyt trullimeikkiinsä. Tytär ilahtui suunnattomasti;

"Äiti, sä näytät ihan noidalta! Meetkö säkin virpomaan?"

KEVÄTTAMINEET

AURINGONKUKKAMYSSY 

(vauvan neulotun kypärämyssyn alkuperäinen ohje löytyy klikkaamalla täältä Novitan sivuille.)

Tämä myssy on kudottu bambulangalla ja neloskoon puikoilla.

Koko 60(70)80

Kunnia tästä kaaviosta kuuluu Novitalle. 

Luo 32(36)40 silmukkaa
1.krs: neulo 2s oikein, lisää 1s (langankierto kiertäen puikolle). Neulo ainaoikeaa kunnes puikolla on jäljellä 4 silmukkaa, neulo sitten 2 o yhteen ja 2 o.

2.krs: neulo oikein.
Toista näitä kahta kerrosta yhteensä 14(16)18 kertaa.
(=28–32–36 krs).

Kavenna sitten kerroksen alussa,
ja lisää lopussa yhteensä 14(16)18 kertaa.
(28–32–36 krs) aina kahden silmukan päässä reunasta.

Lisää kerroksen alussa, ja kavenna lopussa yhteensä 8(8)9 kertaa.
Olet kappaleen puolivälissä.

Kavenna sitten kerroksen alussa
ja lisää lopussa yhteensä 8(8)9 kertaa.
Lisää alussa ja kavenna lopussa yhteensä 14(16)18 kertaa.
Kavenna vielä lopuksi alussa ja lisää lopussa yhteensä 14(16)18 kertaa, päätä silmukat.

Ompele aloitus- ja päätöskerrokset toisiinsa ja ompele yläkulmat yhteen.

Virkkaa solmimisnauhat ketjusilmukoilla, tai ompele myssyyn vaikka silkkinauhat. :)
Kukkasen ohje alapuolella.

NIITTYLEINIKKILAPASET

Löysin kirppikseltä suloiset keltaiset lapaset, ja tuunasin niihin kukkaset Maaretin ohjeiden mukaan. (blogiin)

Virkkaa 7 ketjusilmukkaa (ktjs) ja yhdistä ne renkaaksi piilosilmukalla (ps). 
1. kerros: virkkaa renkaaseen 1 ktjs, ja 11 kiinteää silmukkaa (ks), lopeta kerros ps:lla.
2. kerros: 4 ktjs, hyppää yhden silmukan yli, tee yksi ks, toista. Tee yhteensä 6 kaarta. 
3. kerros: 1 ktjs, 5 pylvässilmukkaa (p) ensimmäiseen kaareen, 1 ks edellisen kerroksen ks:n.
Toista kerroksen loppuun.

Silmukkamääriä, langan paksuutta, väriä ja laatua muuttelemalla voi tehdä vaikka minkälaisia kukkasia, ja halutessaan niiden keskelle voi ommella vaikka napin. :)

RUUHKAVUOSISTA

Usein sitä havahtuu iltaisin miettimään, mitä päivän mittaan oikeastaan tapahtui? 

Vuorokaudet seuraavat toisiaan ja välillä unohtuu mitä päivää eletään. Kulunut aika on niin ihanan(kin) täyttä, tiivistä elämää, että ilman tuhansia valokuvia ja muistikirjojen sivuille raapustettuja juttuja suuri osa muistoista varmaankin katoaaisi.

Eräänä satunnaisesti valittuna helmikuisena päivänä painoin ajankulua mieleeni, ja päätin illalla kirjat ylös päivän tapahtumia liittäen mukaan tiedostojen kätköistä löytyneitä otoksia. 

Torstai 26.2.2015

7:30

Vauva herää nälkäisenä, ja viihtyy saman peiton alla aamiaismaidolla miltei puoli tuntia. Ei kai ole suloisempaa, kuin unenlämpöinen nukkatukka, joka yhä tarpoo peittoa varpaillaan syönnin tahtiin. "Pysyisit vielä pitkään näin pikkuisena!" 
On ihanaa herätä uuteen päivään tuntemalla toisen sydämenlyönnit omaansa vasten.

Tästä huomenlahjaksi saamastani korusta
vauva pitää kiinni aina ruokaillessaan.

Uusi aktiivisuusrannekkeeni on mitannut, että syvää unta on plakkarissa vain kaksi tuntia - ei kai ihme jos vielä vähän väsyttää, muinoin tällaista syvästä unesta herättelyä on käytetty jopa tehokkaana kidutuskeinona.

Onneksi yöt ovat jo suurimmaksi osaksi aivan hyviä, ja esimerkiksi ensimmäisen puolen vuoden neljätoista herätystä on sittemmin vaihtunut kahteen - paitsi nyt kun vauva opettelee uutta ja rakentaa hampaita... On tässä silti peiliinkatsomisenkin paikka, sillä aivan liian usein otan oman aikani yöunista ja kukun hereillä aivan liian myöhään.
.

8:00
Päästän koiran käymään ulkona. Puolet etupihasta on aidattu sen itsenäisiä ulkoiluja varten. Joskus portti on unohtunut auki tai aidasta löytyy reikä ja koiraa on haettu milloin mistäkin facebookin Löytyneet/Kadonneet - palstan vinkkien mukaisesti - tosi noloa!

Keittelen kaurapuuroa, ja nostan marjakulhot pöytään. Jaan kaikille D- ja B12-vitamiinit, sekä esikoiselle lisäksi magnesiumia. Olen laskeskellut että muiden vitamiinivarantojen pitäisi tulla heittämällä täyteen värikkäällä vegeruualla. 

Koululainen lähtee sukset kainalossa opintielle, ja hyppelehtien liikkuva kuusivuotias pyrähtää omatoimisesti petaamaan sänkynsä ja pukemaan päiväkuteet päälle ennenkuin kaipaa tahnaa hammasharjaansa. "Tahmashannaa", sanoisi lisälapsi joka on nyt äitinsä luona.

9:00

Kun vauva on vaipatettu, vaatetettu ja kiinnostunut lelukopan penkomisesta isosiskonsa kanssa, suoritan ripeästi 20 kiireellisintä kotityötä; pyykit kuivausrummusta, nukkasihdin puhdistaminen ja vesisäiliön tyhjentäminen, yön aikana peseytyneet pyykit kuivausrumpuun, kestovaipat koneeseen, koiralle ja kissalle raikasta vettä ja aamiainen, tiskikoneen tyhjennys ja täyttäminen, aamupalapöydän siistiminen lasten kanssa, vauvan ja oman sängyn petaus, muutama tavara paikoilleen, pikaimurointi, mung-papujen idätyksen edistäminen, gerbiilien ruokinta, roskien vienti ja postin haku nyt ainakin.

Vaikka lakisääteiset tauot eivät pädekään yrittäjien ja vanhempien elämässä, päätän että nyt on sellaisen aika. Tiputan kahvinkeittimeen unohtuneen täpötäyden suodatinpussin lattialle, kaadan veden säiliön ohi ja unohdan poistaa suodatinkehikon lukituksen...

10:00 

Kaadan vaivalla keittämäni aamukahvin lastenhuoneen matolle, ja päätän että yöllä rähjännyt vauva nukkuu päiväunet sisällä sillä taidan itsekin kaivata hieman lepoa. Yliväsynyt kääkylä kummastaa rutiinista poikkeamista, ei kelpaa syli tai lohtumaitokaan.

10:30
Vauva hyväksyy usean rauhoittelukerran jälkeen tarjotun tutin, ja simahtaa unille kyyneleet poskillaan. Tytär saa katsella lastenohjelmaa, minä kaivaudun viltin alle havahtuakseni viiden minuutin kuluttua selvittämään miksi elokuva tilttaa, ja sammutan samalla piippaavan puhelimen. Kuulen unen läpi kuinka tytär nauraa kikittää elokuvalle.

11:30
Vauva herää ja saa välipalamaidon, puhtaan vaipan ja paljon suukkoja. Tytöt leikkivät olohuoneessa kivasti, joten vastaan osaan saapuneista tekstiviesteistä (9), sekä kahteen puheluun ja viikkaan samalla kolme koneellista pyykkiä.

12:00 

Laitan lounaaksi pastaa jääkaapista löytämäni soijarouhekastikkeen kaveriksi, ja sulatan pakastimesta valmiin annoksen itsetehtyjä tofupihvejä ja porkkanasosetta vauvalle.

Askelia on kertynyt yli 4000.

12:30
Kolmas puhelu, ja puhelin hyllylle jäähylle.
Pelaan tyttären kanssa shakkia samalla kun meikkaan hieman - vauva osallistuu syömällä pelinappuloita. Huiskutan sen pehmeitä poskia kabuki-siveltimellä.  

13:30 

Imetän vauvan ja puen sen ulos päiväunille. Kerään pihalta tuulen tuomat roskat, ja olen parahiksi vastassa kylään saapunutta ystävää ja lapsiaan pihalla joka menisi luistelukentästä - jännä nähdä muistaako kukaan hankkia hiekoitushiekkaa tämän(kään) talven aikana. 

14:00
Laitan iloiselle katraalle hedelmäsalaattia ja soijavispiä, pöytään kannetaan seitsämäskin tuoli. Aikuiset saavat toiset, ja kolmannet kupit kahvia (sekä ystävääni lainatakseni luultavasti myös vatsahaavan!). Lapsilla on mukavat leikit keskenään, joten me äiteet saadaan jutella "rauhassa" touhukkaan yksivuotiaan järjestämän säntäilyn säestämänä. Kohta se on edessä meilläkin, kun kuopus kasvaa. :)

Hyväntuulinen esikoinen kotiutuu koulusta, ja kertoo hiihtäneensä liikuntatunnilla kahdeksan kilometriä. 

15:30

Vauva heräilee päiväunilta, pottailee ja syö hedelmäsosetta.

16:30
Saan lähtöä tekevältä ystävältäni talvikengät vauvalle, ja laitan vaihdossa mukaan kassillisen vaatetta heidän lapsilleen. Ystäväpiirissäni on pidemmän aikaa pyörinyt lastenvaaterinki, mikä on aivan hirmuisen kätevä; raha ei vaihda omistajaa, vaatteet senkin edestä. Tytär halaa samanikäistä kaveriaan hartaasti. 

16:45
Sulatan lapsille pakastimesta päivällisen, onneksi on reippaampina päivinä ennakoitu!

17:00
Etsimme kirjastonkirjat kassiin, tytär pakkaa painikamppeet. Vaipatan, imetän ja puen vauvan, ja vien kierrätysroskat auton takakonttiin, sillä menemme poikkeuksellisesti autoillen jolloin hoidetaan aina muutama juokseva asia samalla. Lähtiessä muistan puuttuvan kirjastokortin, mutta kello on jo niin paljon, että päätän skipata lainausreissun ja pudottaa kirjat luukkuun ilman uusien lainaamista painin jälkeen.

17:30

Punaisissa valoissa näpyttelen esikoiselle pikapikaa tekstiviestin.

Yritän soittaa puolisolle onko toisella paikkakunnalla pidetty koulutus jo päättynyt ja haenko hänet samalla paloasemalta kyytiin, mutta he ovat kai vielä matkalla.

Tyttärelläni on kyselyikä pahimmillaan, radiosta soi Haloo Helsinki.

"Pelkään että ihmiset
on laitettu liikkumaan,

Kiirehdi kiirehdi

ettei aivot ehtis
liikaa ahdistumaan..."

Pudotan pari kassillista vaatetta ja meille turhaa tavaraa Punaisen Ristin keräysastiaan, ja tyhjennän lasi-, metalli-, ja kartonkiroskat kierrätysastioihin. Autossa tajuan, että painitreenit olisivatkin alkaneet jo viideltä. Bensavalo palaa yhtä punaisena kuin vauva jota tympäsi kun auto ei hetkeen ollut liikkeessä.

"Ei se haittaa, mennään sitten ens kerralla." positiivinen lapseni lohduttaa takapenkiltä. Lupaan lohdutukseksi kirjastoreissun.

17:45 

Tankkaan auton ja selaan samalla facebookia. Ajamme kotiin kipaisemaan kirjastokorttini. Törmään eteisessä puolisooni joka on juuri kotiutunut puolentoista vuorokauden työrupeamaltaan yöksi kotiin. Hän hakee vauvan autosta, minä nappaan kortin ja muistutan kaverinsa kanssa pokeria pelaavaa esikoista päivällisen syömisestä. Tytär on innoissaan, kun pääsemme kirjastoon kahdestaan.

18:00
Kirjaston pihalla mittarissa on yli 12000 askelta.

Tappelen palautusautomaatin kanssa ja pyydän asiakaspalvelusta nelosluokan lukudiplomilistan, minkä perusteella lainaan esikoiselle Veljeni Leijonamielen. 
Nautiskelen kun ehdin kerrankin etsiä kirjoja kaikessa rauhassa myös itselleni.

"Mua pissattaa kauheesti!" tytär ilmoittaa.

18:30 

Kotona vauva on menossa kylpyyn, ja pyydämme kylvetyapulaiseksi ilmoittautunutta isosiskoa menemään vielä hetkeksi leikkeihinsä, että saamme vaihtaa puolison kanssa kuulumiset. Sydämistynyt tytär poistuu ovet paukkuen paikalta, nice

19:30

Muut jäävät iltapuuhiin kun minä irrotan lapsen kädet ympäriltäni ("Määääki haluan Mamman luo!") ja lähden koiran kanssa kyläilemään vanhempieni luo.
(Täytyyhän aikuistenkin lasten täytyy edes kerran vuodessa saada vanhempiensa jakamaton huomio?)

21:30
Juoksen koiran kanssa kotiin, ja syön seisaaltaan kulhollisen hedelmäsalaattia. Kierrän pussaamassa ja peittelemässä jo nukkuvat tytöt, ja toivottamassa hyvät yöt esikoiselle.

22:30
Puoliso päivittää tulevien viikkojen menoja yhteiseen nettikalenteriin, mistä on tullut täysin korvaamaton apu. (kunhan muistaa vilkaista sitä...) Päivyri.fi ilmoittaa, että maksullisen lisäpalvelun tuomat 1000 merkintää on täynnä, puolessa vuodessa!

23:50Alan luonnostella tätä blogitekstiä (kuvitellen että kuluu päiviä ennenkuin saan sen julkaistua - siihen menikin viikkoja!), ja juomme teekupilliset punaviiniä.

Puolenyön aikaan aktiivisuusmittari nollaantuu, vuorokaudessa askelia on kertynyt 16 500. 

01:00
Hammaspesulla huomaan peiliin vilkaistessani, että olen päivällä sutinut ripsiväriä vain toiseen silmään. Ei se ole niin nuukaa...