ISOÄIDINNELIÖT

Vauvan saapumista odotellessani tartuin keväällä virkkuukoukkuun ensimmäistä kertaa sitten kouluaikojen, sillä oli keksittävä keino millä malttaisin olla edes hetken paikoillani kasvavan vatsan sitä vaatiessa. Iltojeni iloksi päätin valmistaa virkaten ja neuloen pienet tilkkupeitot jokaiselle sukuuni vuoden mittaan syntyvälle lapselle.

Ihastuin isoäidinneliöihin niin, että päätin tehdä niistä myös värisävyihin sopivan torkkupeiton olohuoneeseen. Eettisistä syistä en osta enää villalankaa (jo jemmatut lankakerät käytän kyllä pois), joten tätä projektia varten hankin aivan ihania bambulankoja Novitan valikoimasta mustana, valkoisena ja hopeanharmaana. Bambulanka on suloisen sileää ja sitä on miellyttävää käsitellä, eikä sen tuottamista varten tarvitse kasvattaa kokonaista lammasta (minkä keritseminen on täysin välttämätöntä, mutta liian usein myös väkivaltaista).

Tämän työn kanssa kävi sitten vähän samoin kuin silloin, kun hiiri oli kissalle räätälinä; ei siitä torkkupeittoa tullut - mutta tulisiko keinutuolin päällinen? Ei siitä keinutuolin päällistä tullut - mutta tulisiko vauvansänkyyn päiväpeite? No, se siitä tuli.

Löysin näiden isoäidinneliöiden virkkaamiseen hyvän "kädestäpitäen-ohjeen" youtubesta, ja muokkasin sitä hieman kun en jaksanut millään muistaa montako silmukkaa milloinkin tarvitaan. Kolmea pylväsryhmää ja kahta ketjusilmukkaa vuorottelemalla sai aikaan tosi hyviä neliöitä, "ei sole niin justiin", kokeile vaikka! :)

ISOÄIDINNELIÖN MUKAELMA

ALOITUS : tee 6 ketjusilmukkaa (kjs) ja sulje renkaaksi piilosilmukalla ensimmäiseen silmukkaan. (klikkaa; perussilmukoiden ohje)

ENSIMMÄINEN KERROS

Tee 3 kjs ( =siitä tulee ensimmäinen pylväs), ja virkkaa sen viereen kaksi pylvästä. Ensimmäinen pylväsryhmä on nyt valmis.
Virkkaa 2 kjs, ja tee toinen kolmen pylvään ryhmä. Virkkaa 2 kjs, ja kolmas kolmen pylvään sarja. Virkkaa taas 2 kjs ja tee sitten neljäs ja viimeinen pylväsryhmä. Virkkaa vielä kaksi ketjusilmukkaa ja sulje kierros ensimmäiseen pylväsryhmään piilosilmukalla. Vaihda halutessasi väriä. 
(aloituslanganpätkä kannattaa aina virkata mukaan, niin säästyy päättelemiseltä. Itse hoksasin tämän vasta tehtyäni noin 150 neliötä...)

TOINEN KERROS

Tee 3 kjs (se on kierroksen viimeisen pylväsryhmän kolmas pylväs lopuksi), ja tee kolme pyvästä seuraavaan aukkoon. Tee taas 2 kjs ja virkkaa samaan kulmaan toinenkin kolmen pylvään ryhmä.
Virkkaa  2kjs, ja virkkaa seuraavaankin kulmaan kolme pylvästä,  2kjs ja taas kolme pylvästä. SItten taas 2kjt, 3 pylvästä, 2kjs, 3 pylvästä, 2kjs ja viimeiseen aukkoon 3 pylvästä, 2 kjs ja 2pylvästä (kolmas pylväs on kierroksen ensimmäiset 3kjs.) Yhdistä piilosilmukalla. (kuvassa ylhäällä.)
 

KOLMAS KERROS

Tee 3 kjs (ensimmäinen pylväs), ja virkkaa seuraavaan (eli keskimmäiseen) reikään llisäksi kaksi pylvästä. Tee 2 kjs, ja virkkaa kulmaan taas kolme pylvästä. Tee kaksi kjs, ja tee kulmaan toinenkin pylväsryhmä. Tee kaksi kjs, ja virkkaa keskelle pylväsryhmä. Toista tätä.
Tee lopuksi aloituskulmaan kaksi pylvästä ja yhdistä aloituksen ketjusilmukoihin - siitä muodostuu viimeinen pylväsryhmä ja kierros sulkeutuu.

Tätä pylväsryhmien ja ketjusilmukoiden vuorottelua voi jatkaa niin kauan, että neliö on sopivan kokoinen.

VÄHÄN VÄSYNYT

Wikipedia tietää kertoa, että huonosti nukuttu yö on haitaksi terveydelle, sillä se aiheuttaa stressiä, heikentää vastustuskykyä, muistia, tarkkaavaisuutta ja päättelykykyä. Valvominen aiheuttaa myös torkahtelua, ärtymystä ja keskittymiskyvyn heikkenemistä, joten viiden kuukauden univajeen jälkeen ei ole mikään ihme jos kadotan avaimeni ja rähjään kuivausrummulle.

Vauva-aikaan valmistautuessani olin varautunut kaalinlehtien ja kestovaippojen lisäksi katkonaisiin yöuniin, mutta en siihen että uutukainen nukahtaisi ensimmäisinä viikkoina vasta neljältä aamuyöllä. Enkä siihen, että kun vauva sitten vihdoinkin nukkuisi, oksentaisi perheen koira iltalenkillä syömiään pikkukiviä kovaäänisesti korahdellen.
(Saa koira kiittää onneaan että asustaa kasvissyöjien kanssa, olisin ehkä muuten pistänyt sen pataan...?)

Olin ajoittain unettomien öiden jälkeen niin väsynyt, että puolison vitsit naurattivat aivan vahingossa. Olin niin väsynyt, että itkin salaa leikkipuiston keinussa lasten laskiessa iloisina liukumäkeä. Olin niin väsynyt, että autonrattiin istuessani tunsin olevani promillen humalassa. Ajoin kahdesti suunnittelemani määränpään (eli oman kotini) ohi. 

Puolisoni tekee töitä noin viisikymmentä tuntia viikossa, vuorokauden kerrallaan. Vapaavuorokausina hän panostaa perheeseen sataprosenttisesti, ja silloin olemme koettaneet jakaa vauvanhoitovastuuta myös öisin - hieman huonolla menestyksellä.

Vaikka saisin nukkua toisessa huoneessa niin että lapsi tuodaan luokseni vain syömään, hiiviskelen pinnasängyn äärellä kuulostelemassa hengittääkö se. Ja kun on minun vuoroni hoitaa vaipatus ennen ruokailua, tyrkin unissani puolison hereille. Puoliso liikkuu kyllä muutenkin melkein autopilotilla; viime viikolla hän blokkasi kulkureittini kun koetin mennä yöllä vessaan; "Eikun kyllä mä meen."

Odotusaikana vannoin etten valita mistään, mikäli lapsi vaan syntyy hyvinvoivana ja terveenä. Vannoin kyllä monenlaista muutakin; aioin esimerkiksi kokeilla vauvan vaipattomuutta, mutta se jäi suunnitteluasteelle sillä reaktionopeuteni on tässä varhaisessa viestinnässä ollut suunnilleen kiven luokkaa. Eikä jälkeläiseni muutenkaan paljon varoittele ladatessaan ilmoille täyden lastin tavaraa - yleensä ottaessaan olohuoneen ryijymatolla ilmakylpyä (muovitetusta alustasta ei tässä tykityksessä ole hyötyä).
Vauva siis oli - ja on - terveyden perikuva, mutta olen syönyt sanani (moneen kertaan) ja sortunut (puolisolle) valittamisen lisäksi myös (puolisolle ja lapsille) nalkuttamiseen ja yhtäkkisiin itkuunpillahtamisiin vauvan karjuessa toista tuntia ilman mitään havaittavaa syytä.

Parhaan ystäväni seurassa meille viime kesänä ensimmäistä kertaa saapunut irlantilaisvieras katseli hieman hämmentyneenä, kun sopersin ystäväni halauksessa vuolaasti itkien, "Don´t worry, it´s hormonal". 

Olen vuosien mittaan työskennellyt monenlaisten työnantajien alaisuudessa, mutta yksikään heistä ei ole ollut näin vaativa. Erään vauvaperheen tuore isä totesikin lapsestaan, että "vauva sen kun syö, kakkaa ja valittaa palvelusta." NIINPÄ!

Vauvojen puolustukseksi sanottakoon, että eiväthän ne ilman syytä itke. Toivoisin silti, että meille saapuneen yksilön äänivarastoon kuuluisi muitakin sävyjä kuin korkealta ja kovaa kimpoava "ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!",
sillä jatkuva tarkistetaanvaippa - tarjotaanruokaa - onkohanseväsynyt -onkohansekipeä - aiseoliväsynyt - muttakoskakurkkasinvaippaan - jatarjosinruokaa - seonnytYLIväsynyt -rumba on ihan pikkuisen puuduttavaa pidemmän päälle. Muistelen olleeni kahdeksantoistavuotiaana ensikertalaisäitinä paljon parempi itkujen tulkitsija, tai sitten aika vaan kultaa muistot.

Tai sitten meidän lapsella on sellainen surullisenkuuluisa "vahva luonne", minkä voimasta meitä tullaan tulevaisuudessa terrorisoimaan ruokakaupassa ja uimahallissa.

Tai sitten ystävieni "Ei vauvaa voi hemmotella piloille"-lohduttelut ovatkin olleet jokin salakavala juoni, ja olemme jatkuvalla sylittelyllä ja silittelyllä opettaneet olevamme aina saatavilla vauvaa varten, ja hän hyödyntää sitä surutta. Ovela ipana!

Vakavasti puhuen - lohduttaminen on minusta joka tapauksessa ainoa tapa vastata vauvan itkuun, sillä ei kai aivan yksin huutamaan jätetty pieni ihminen opi muuta kuin sen, ettei hänen pahasta olostaan välitetä. Ja jos ei itse enää jaksa, on pyydettävä apua, vaikka keskellä yötä.

Kaiholla katselen kuinka nopeasti meidän pikkuvauva kasvaa, mutta samalla natsimutsi minussa taputtaa jo vähän käsiään. Isomman lapsen kanssa asioista voi keskustella tai passittaa pois ruokapöydästä kiukuttelemasta, kun taas suihkutisseille raivoavaa pikkuvauvaa pitää vaan ymmärtää. Iltaisin leikki-ikäiselle riittää satu, suukko ja rutistus, vauvaa sen sijaan täytyy hyssyttää, heiluttaa, silittää ja tuudittaa, sekä vääntää sitä hiivatin mobilea renkuttamaan alusta asti yhä uudestaan niin, että "Bling-bling-blong-blong-..." soi päässä tuikkivan tähtösen nuotilla vielä pitkään vauvan nukahdettuakin.

Näillä jatkuvasti katkonaisilla yöunilla pitäisi sitten pestä pyykit, kuulustella läksyt, muistaa lääkärikäynnit, kuskata lapsia harrastuksiin, tarkistaa hammaspesut, pelata Afrikan tähteä, siivota koti, käydä kaupassa, laittaa ruokaa, urheilla vähän, antaa kissalle joskus matokuuri, viestitellä opettajien kanssa, ulkoiluttaa koiraa, kestää  exät uusperheen mukanaan tuomat haasteet, vastata neljä- ja viisivuotiaiden kysymystulvaan ("Onko hammaskeijuja olemassa? Entä pakaroita? Miltä puu maistuu? Voiko pimeä olla lämmin?"), sekä olla jokseenkin edustava vaimo (tässä mulla on parantamisen varaa, sillä laitoin tukkanikin rastoille aivan vaan välttyäkseni hiustenharjaamisen vaivalta), luotettava ystävä (joka sitten joutuu jatkuvasti perumaan sovittuja menoja kun ei muista muita aikataulujaan), vastuullinen kuluttaja, ymmärtäväinen kanssaihminen ja rakastava äiti. (Viimeinen on helppo! Juoksisin vaikka virtahepolauman eteen lasteni vuoksi, jos se jostain kumman syystä olisi välttämätöntä.) Lisäksi olisi kiva ehtiä ja jaksaa käydä edes kerran viikossa joogassa huoltamassa kehoa ja mieltä.

Kunpa osaisin sanoa ystäville, että otapa sinä nyt tuo pieni terroristi syliin niin minä keitän kahvia ja juon yhden kupillisen kaikessa rauhassa. Tai että hei, mitäs hommaat, haluaisitko hakea meidän vauvan tunniksi vaunukävelylle niin vaivun itse siksi aikaa unikoomaan?

Vauvan mahtavista mummoloista osaan sentään pyytää pariksi tunniksi hoitoapua, ja tiedän että ilo on molemminpuolista. Hetkellisen vapaan aikana me sitten hoidetaankin puolison kanssa parisuhdetta menemällä ravintolaan syömään niin, ettei kummankaan tarvitse lähteä vaihtamaan vaippaa kesken ruokailun - se on suorastaan romanttista! 

"Nyt tulkaa kaikki katsomaan, kun vauva hymyilee
niin tiedättepä senkin missä onni lymyilee..."
lyrics, P. Rasinkangas

Meidän vauva on kaikesta tästä avautumisestani huolimatta kuitenkin aivan mahtava tyyppi. Joskus toinen tirskuu öisin vaipanvaihdossa niin tohkeissaan, että innostun itsekin rupattelemaan ja hörsköttämään vaikka se on ehdottomasti kiellettyä vuorokausirytmissä pysymisen kannalta. Hän on muutenkin hurjan hyväntuulinen ja tyytyväinen; tarkkailee maailmaa herkeämättä syvänsinisillä silmillään, ja repii huvia vaikka isosiskon villasukista tai takkatulen rätinästä.

Ja kun vauva sitten jonkun vähän itkuisemman illan päätteeksi viimeinkin rauhoittuu rinnalle syömään posket kyynelistä juovikkina, ja päästää hetkeksi irti vain väläyttääkseen hämärässä leveän hampaattoman hymyn, voin aivan rehellisesti sanoa, etten vaihtaisi pois hetkeäkään.

(...paitsi sen yhden oikein pitkän yön minkä seurauksena olin niin tokkurassa, että yritin aamulla laittaa tuttia sohvalla istuneen hämmentyneen viisivuotiaan suuhun; "Äiti, mitä sä hommaat?" )

VALAISTUNEITA

Synkkinä syysiltoina on mukavaa sukeltaa sohvan uumeniin, mutta reippaat iltakävelyt raikkaassa ulkoilmassa tekevät mielelle ja keholle ihmeen hyvää. 

Liikenneturvan tilastojen mukaan miltei puolet kaikista jalankulkijoiden henkilövahingoista sattuu kuitenkin pimeimpänä aikana lokakuusta tammikuuhun, joten ulkoilijan kannattaa varustautua mahdollisimman huomiota herättävästi. Heijastimia saisi olla mielummin liikaa kuin liian vähän, ja kaikki vilkkuvat valot ja taskulamput on hyvä ottaa mukaan. :)

Meidän valaistunutta pesuetta. :)

Olen autolla ajaessani niin usein säikähtänyt tielle ilmestynyttä mustanpuhuvaa hahmoa, että päätin jemmata taskunpohjalle hieman heijastimia, joita voin sitten jakaa ulkoisesti pimeille kanssakulkijoille - ällös siis pahastu, jos osuu kohdalle. :) 

(Yritysten kannattaisi muuten nyt panostaa, ja mainostaa itseään näiden halpojen henkivakuutusten avulla jakamalla niitä asiakkailleen!)

Turvallisia, valoisia ja raikkaita ulkoilukelejä kaikille! :)

ASUNTOVAUNUELOA

Syksy on superupeaa aikaa, mutta kun lokakuu vihmoo vettä ja flunssakierre alkaa, on mukavaa palata mielessä kesän lämpöisiin matkustusmuistoihin, joista osa vietettiin tänä vuonna useamman pyörän päällä.  Mietimme joskus, voisiko muutaman neliömetrin tilan jakaminen kuuden ihmisen kanssa olla oikeasti mukavaa, joten kevään raskaushormonimyrskyssäni hankimme aivan ikioman asuntovaunun, ja päätimme ottaa asiasta selvää.

Kalajoki Camping

Heti koululaisen kesäloman alussa pakkasimme sandaalit, kestovaipat, scootit, kirjat, kantoliinan, pitkät pinnat sekä hiekkalelut kyytiin, ja suuntasimme Kalajoelle kuopuksemme ollessa vain kaksiviikkoinen. 

Minigolf, oma rauha, upeat dyynit ja kiireetön yhdessäolo tekivät vauvaperheelle hyvää - ja vaikka olimme varautuneet valvomaan päivärytmiään hakevan pikkuihmisen kanssa, hän nukkui yöt sikeästi omassa pikku makuupussissaan heräten välillä vain syömään.

Kaksi viikkoa.

Kiljusen herrasväkeä. (kuva; puoliso)

Valkeisjärven leirintäalue

Toisen reissun teimme hurjimpien helteiden laannuttua, vain hetkeä ennen kesälomien loppumista. Perillä  meitä odotti kirkasvetinen, hiekkapohjainen uimaranta laitureineen ja liukumäkineen, soma pieni kahvila, sekä mukavat luontopolut. (joiden leirinuotioilla joku kekseliäs oli tosin yrittänyt polttaa esimerkiksi vaippoja...)

Iltakävelyllä. 

Leipäkiviä.

Kumpparit.

Luontopolulla.

Eväshetki. (kuva; puoliso)

Kaksi ja puoli kuukautta.

Ote reissupäiväkirjasta; 

"Sukellus puhtaaseen veteen, ukkosen jyrähtely, herkkuruuat, lasten into, kanssakaravaanarin ystävälliset sanat... Laskeva aurinko värjää uninarinaisen vauvan hiukset kultaisiksi, muut menivät vielä iltauinnille. Onnea on!"

Ounaskosken leirintäalue

Vuoden viimeisellä asuntovaunureissulla suunnattiin Rovaniemelle syksyn jo suhistessa puissa. 

Uimarenkaat ja hellehatut vaihtuivat suosiolla villapipoihin ja marjaämpäreihin, ja ovenpieleen pystytetyt aurinkokennovalaisimet tulivat tarpeeseen kun koetti pilkkopimeällä löytää oman majapaikan vessareissun jälkeen.

Äiti yllytti!

Näkemistä ja tekemistä Rovaniemellä olisi kyllä riittänyt, mutta paikkallisen sukulaisvauvan suloisuuden vuoksi emme juuri muuta ehtineet kuin ihmetellä hänen upeuttaan... Marjaämpärit sentään saivat täytettä, kun lähteissä poimimme leirintäalueen pensaista ainakin kymmenen litraa aroniamarjoja tuliaisiksi kotimiehille.

Iltapimeällä ilma tihkui ja Jätkänkynttilän silta heijasti kuvajaisensa sysimustan veden pintaan.

Palasimme kotiin hieman haikein mielin, sillä tiesimme ettei vaunu liikahtaisi paikaltaan taas moneen talviseen kuukauteen. Toisaalta seuraavat reissut tehdäänkin sitten astetta vinkeämmällä kyydillä, sillä aion tuunata vaunua talven mittaan sitä vuokraamalla kartutetulla kunnostuskassalla. Suunnitelmissa on päällystää kaikki puunväriset kaapinovet dc-fix-kalvolla, vaihtaa vaaleankukertavat verhot raikkaampiin ja uusia istuimien kankaat reippailla raitakuoseilla... Kyllä Kiljusen herrasväen sitten kelpaa!

No, oliko se asuntovaunuilu sitten mukavaa? 

Täytyy tunnustaa, että erään kerran olin aikeissa vuokrata soutuveneen päästäkseni keskelle järveä nauttimaan edes hetkeksi siitä rauhasta ja hiljaisuudesta, minkä perässä olimme juuri satoja kilometrejä ajaneet. Tavaraa oli useimmiten mukana aivan liikaa ja sotkunsietokykyä liian vähän, mutta näitä Hetkittäisiä Hermoromahduksia lukuunottamatta karavaanarointi on kuin onkin vallan päheää puuhaa, ja ehkä aivan parasta koko touhussa on tiskaaminen. Ihan totta!

On niin hienoa hiipiä iltahämärässä huoltorakennukseen kolistelemaan värikkäitä vateja kuumassa saippuavedessä, mietiskellä kulunutta päivää ja palata sitten viilenevästä illasta oman vaunun suloiseen lämpöön. 

Neljä kuukautta,
 "Sä herätit."

TURKITONTYYLI

Eläinten päivänä 4.10. sytytettiin kynttilöitä turkiseläinten muistolle. Kurjan elinympäristön aiheuttama itsetuhoisuus, eläimille syötetty heikkolaatuinen ravinto ja sadistiset lopetusmenetelmät tuovat mieleeni keskitysleirin, mutta silti toiminnalle riittää tukijoita  - miksi?

Turkisten häkkitarhausta puolletaan pääasiassa sen vuoksi, että se työllistää. Tätä "elinkeinoa" on kuitenkin rahoitettu valtion toimesta 90-luvulta saakka; tukipaketeilla on vuosien mittaan paikattu mm. tarhaajien omien virheliikkeiden aikaansaamia tappioita. Lukion lyhyellä matikalla arvioisin, että näillä miljoonilla oltaisiin voitu - ja voitaisiin yhä - maksaa (nykyisin alle tuhannen jäljelläolevan) työntekijän uudelleenkoulutus niin, ettei elantoaan tarvitsisi enää repiä kirjaimellisesi toisen selkänahasta. Tuo työllistämiskortti on mielestäni siis äkkiseltään vähän sama, kuin sanoisi pyörittävänsä omavaraistaloutta toimeentulotuella. 

Aasian maissa tuotettujen kissa- ja koiraturkiksien tuonti EU-maihin on kiellettyä,
mutta tuoteseloste ei aina kerro totuutta.
Kuvan koirat eivät liity tapaukseen - ne odottavat omistajiaan Prisman koiraparkissa.

Suomen historian ensimmäisessä eduskunnan käsittelyyn asti päätyneessä kansalaisaloitteessa äänestettiin vuonna 2013 turkistarhattoman Suomen puolesta. Lakialoite keräsi huimat 70 000 ääntä, mutta eduskunnassa esitys ei mennyt läpi. En tiedä paljonko asiantuntijalausunnot todellisuudessa painavat, mutta yksi professoreista sai tutkimukselleen rahoitusta turkistarhaajilta. (Nyt-liite 2013).

Eläinlääkäri Heli Kallio paheksui taannoin A-studiossa tarhauksen epäkohtia päivänvaloon nostaneiden salakuvaajien toimintaa. Salakuvaajat olivat Kallion mukaan saattaneet tuhannet eläimet hengenvaaraan vieraillessaan tarttuvia tauteja sairastaneiden eläinten läheisyydessä. (Kuvaajat olivat pysytelleet 300 metrin päässä alueesta, missä penikkatautia oli esiintynyt.) Tuskinpa pörröturkkeja oltaisiin teloittamisen lopettamisen sijaan muutenkaan luovutettu rakastaviin koteihin takkatulen lämpöön. Kallion summasi vielä, että eläinten hyvinvointi on jokaiselle tuottajalle ykkösasia.

Oikeutta eläimille ry:n julkaisemaa kuvamateriaalia; 
Naali ja sen kuollut lajitoveri. Kannus 2013. 

Lueskelin huvikseni myös kansanedustajien viimevuotista kommentointia aiheesta, ja törmäsin Perussuomalaisten R. Tossavaisen puheenvuoroon; 

"Jos turkistarhaus kielletään maassamme, se ei tarkoita sitä, että turkistarhaus loppuu. Suurimmat turkisten ostajat ovat kiinalaisia, joten on todennäköistä, että tarhaaminen siirtyisi Kiinaan ja muihin vastaaviin maihin. Siellä eläinten elinolosuhteet ovat tunnetusti paljon huonommat kuin Suomessa. Täyskielto johtaisi siis ojasta allikkoon." 

Tällä periaatteella mistään muustakaan epäeettisestä ei siis kannata luopua, kun tuotanto viedään sitten toisaalle? Suomessa ei toki esiinny lapsityövoimaa (muuten kuin meidän perheessä siivouspäivinä), mutta eräs lukija oli verrannut tätä kommenttia melko tyhjentävästi; 

"Jos lapsityövoima kielletään maassamme, se ei tarkoita sitä, että lasten työllistäminen loppuu. Suurimmat lapsityövoiman omistajat ovat kiinalaisia, joten on todennäköistä, että lapsityövoima siirtyisi Kiinaan ja muihin vastaaviin maihin. Siellä lasten elinolosuhteet ovat tunnetusti paljon huonommat kuin Suomessa. Täyskielto johtaisi siis ojasta allikkoon."

Myönnän, että on hieman mautonta verrata eläimiä ja lapsia keskenään, mutta pointti tulee usein parhaiten esille kärjistettynä.
Vaikka miellänkin aineelliset vahingot pienemmäksi pahaksi kuin kivun ja kärsimyksen aiheuttamisen, alleviivaan väärinkäsitysten välttämiseksi etten seiso "kettutyttöjen" tai muunkaan omaisuutta tuhoavan toiminnan takana. Muutoksen tulisi lähteä asenteista ja lainsäädännöstä, ja niin se vielä lähteekin - hiljalleen.

Turkis on kaunein sen alkuperäisellä omistajallaan. :)

LIHATON LOKAKUU

Tänään käynnistyi Docventuresin poikien viime syksynä lanseeraama Lihaton lokakuu. Tällaiset massatempaukset ovat hyviä, sillä yleensä niiden mukana kulkee myös runsaasti informaatiota, vinkkejä  ja tsemppaajia - totutusta on siis hyvinkin helppo poiketa, jos yhtään innostaa. :) 

Meidän perhe ei viime vuonna osallistunut Lihattomaan lokakuuhun, koska minä olin raskaana, perheessä on pieniä lapsia ja palomies-puoliso tarvitsee lihaa, että jaksaisi tehdä raskasta ruumiillista työtään.    

EI VAISKAAN!

Minä olin kyllä raskaana, perheessä on pieniä lapsia ja mieheni tekee ruumiillista työtä, mutta emme voineet osallistua tuohon tempaukseen, sillä olimme jo aikaisemmin siirtyneet vegetaristeista kokonaan vegaaneiksi erään loistavan puheenvuoron innoittamina. (Klikkaa tästä!) 

Eläinperäisten ruoka-aineiden korvaaminen kasvisversiolla on ollut helppoa. Juusto korvataan esim. Cheezlyllä (se on kasvipohjainen juustonkaltainen leikattava/raastettava valmiste), kananmunan voi leivonnassa jättää kokonaan pois tai korvata esimerkiksi banaanilla tai no-egg- jauheella. Lehmänmaidon sijaan voi juomansa valita kasvipohjaisten maitojen joukosta, ruokakermat ja jugurtit ovat helposti korvattavissa vaikkapa kauraversiolla, leivän päälle voi laittaa kasvirasvalevitettä, lihatiskiltä löytyy myös kasvismakkaroita, pakastealtaasta soijanakkeja ja sienipohjaisia quornfileitä, jauheliha vaihtuu kätevästi soijarouheeseen (maustaminen on kaiken a ja o!). 

Tulevissa bloggauksissa käsittelen tätä teemaa enemmänkin. Tässä esimakua...

soijarouhemakaronilaatikko on
lasten kestosuosikki

banaanimaustekakun valmistaa uuniin
kymmenessä minuutissa

kerma-pippuripihvit
maistuvat kaikille

Ymmärrettävästi kaikenlaiset "ääriliikkeet" ja -ismit herättävät närää ympäristössä, toisaalta itsellenikin on ollut vaikeaa olla vetämättä herneitä nenään kaikista niistä kummallisista kysymyksistä ja ajattelemattomista kommenteista, joita vegaaneille usein esitetään.

1. Kai teidän lapset sentään syövät lihaa, sehän on  kuitenkin henkilökohtainen valinta?

- Noinkohan "sekaaniperheessä" kysytään lapsilta haluaisivatko he syödä aina mielummin kasvisruokaa? Useimmissa perheissä lapset syövät sitä, mitä heille milloinkin tarjotaan, näin meilläkin. Mukelot vaikuttavat tykkäävän, ja useimmat heidän lihaisista herkkuruoistaan on korvattavissa kasvisversiolla.

Kolme vanhinta lasta syövät toisten vanhempiensa luona ollessaan sekaruokaa, ja koululainen saa koulussa itse valita vege- ja liharuuan väliltä. Kyläpaikoissakin katsomme hieman läpi sormien lasten osalta, sillä emme halua aiheuttaa isäntäperheille tarpeetonta stressiä vierailuistamme (kuusihenkisessä meluisassa ja eloisassa perheessä on tarpeeksi kestämistä muutenkin!). Yleisesti ottaen linjamme on selkeä; meidän jääkaappiin ei osteta eläinperäisiä tuotteita, koska ei ole pakko. Lapset voivat sitten isoina omaan talouteen muuttaessaan tehdä omat valintansa omien arvojensa mukaisesti.

2. Saakohan vauva tarpeeksi ravintoa kun sä olet kasvissyöjä?

-Vaikuttaisi saavan! :) Vauva syntyi miltei nelikiloisena, ja kerrytti ensimmäisen kuukauden aikana painoa miltei kilon verran lisää - ilman korvikkeita. (Täysimetän muhkeaa ja tyytyväistä vauvaamme edelleen.) Olen kuitenkin varotoimiksi kiinnittänyt aivan erityistä huomiota omaan B12- ja D-vitamiinin saantiin, joten napsin ne purkista. 

3. Mikään ei muutu vaikka yksi ihminen lakkaisikin syömästä lihaa! 

-Oikeustajuni hyvin mustavalkoinen; kun jokin asia on minusta pielessä, en halua olla mukana. Ja koska en hyväksy väkivaltaa, en syö lihaa. 

4. Tuotantoeläinten kasvattainen on epäekologista, mutta onhan soijankin.

-Soijasta tuli epäekologista vasta, kun sitä ryhdyttiin kasvattamaan nopeasti tuotantoeläinten rehuksi; 85% suomeenkin tuotetusta soijasta syötetään tuotantoeläimille.
Soija ei sitäpaitsi ole ainoa proteiininlähde, myös hernerouhe, pavut, linssit, kokojyväviljat, pähkinät ja siemenet ovat täynnä hyviä proteiineja.

5. Kasvisruokaa on vaikeaa tehdä.

-Lähipiirini on saanut tuta, minkälainen turvelo olin keittiössä. No, en ole enää - vegeruuan valmistuksessa on sentään jotain LOGIIKKAA! :) Myös aviomieheni on kunnostautunut ruuanlaitossa, hän jopa leipoo! 

ja sokerina pohjalla; 

6. Lehmät kuolisivat sukupuuttoon, jos niitä ei kasvatettaisi ruuaksi. 

I rest my case. 

Kannattaa kokeilla, vaikka sen yhden kuukauden ajan, olisiko sinusta kasvissyöjäksi. :)

Klikkaa tästä; LIHATON LOKAKUU