No, aika onnettomia.
Retiiseihin iski perunarutto, porkkanat jäivät pätkiksi ja herneet lensivät tukitelineiden kanssa useammankin kerran ympäriinsä, kun koira otti kasvimaalta vähän vauhtia.
(enpä olisi uskonut, että ruuan kasvattaminen voisi olla näin vaikeaa, kun ihmislapset kuitenkin kasvavat melkein itsestään? Ja oma vyötärö!)
Sadevesi ja auringonsäteet tekivät kuitenkin tehtävänsä, ja nyt syksyn tullen poimimme isomman tyttären kanssa pienet porkkanat, mehukkaat punajuuret ja narskuvat nauriit talteen. Ei niistä koko perheelle ollut ruuaksi, mutta kun hain vielä kellariin kannetusta juuttisäkistä kattilallisen oman perunamaan tuotoksia, sain keiteltyä ja pakastettua niistä ensisoseet kasvavaa vauvaa varten.
 |
 |
 |
| lähituotettua luomuporkkanaperunasosetta vauvakullalle! |
Vahingosta viisastuneen muistilista ensi vuodelle;
- Laajenna kasvimaa ainakin kaksinkertaiseksi
- Katko oksat kasvimaan päälle kurottelevasta orapihlajasta valon maksimoimiseksi
- Haravoi lehdet syksyntullen suljettuihin jätesäkkeihin, näin syntyy helposti hyvää lannoitetta talven ja kevään aikana
- Lue istuttaessa ohjeet ja NOUDATA niitä. Jos kuoppaan pitää laittaa yksi mitätön porkkanansiemen niin laita todellakin vain yksi, eikä esimerkiksi kahdeksaatoista.
- Älä esikasvata herneitä sisällä, sillä niiden hennot versot eivät kestä yhtäkkistä muutosta kun ne viedään ulos, Myös koira voi koitua herneiden kohtaloksi, joten pidä se kaukana kasvimaasta
- Kitke mielummin liian usein kuin liian harvoin! Rikkaruohot vievät elintilaa hyötykasveilta (sen violettilehtisen kasvin juuresta ei nimittäin löydy porkkanoita vaikka se onkin vallannut koko penkin)
- Älä heitä -edes vahingossa- roskiin sitä karttaa, mihin on piirretty mitä mihinkin penkkiin on istutettu
(Kasvimaan kääntäminen talvehtimista varten oli muuten vallan mainiota vatsalihastreeniä; kasvissyönti kaventaa! :) )
Minusta yksi ja kahdeksantoista ovat kyllä MELKO lähellä toisiaan. Ei nyt luulisi niin pienestä suuttuvan... :)
VastaaPoistaNo niinpä! :)
VastaaPoista