ASUNTOVAUNUELOA

Syksy on superupeaa aikaa, mutta kun lokakuu vihmoo vettä ja flunssakierre alkaa, on mukavaa palata mielessä kesän lämpöisiin matkustusmuistoihin, joista osa vietettiin tänä vuonna useamman pyörän päällä.  Mietimme joskus, voisiko muutaman neliömetrin tilan jakaminen kuuden ihmisen kanssa olla oikeasti mukavaa, joten kevään raskaushormonimyrskyssäni hankimme aivan ikioman asuntovaunun, ja päätimme ottaa asiasta selvää.

Kalajoki Camping

Heti koululaisen kesäloman alussa pakkasimme sandaalit, kestovaipat, scootit, kirjat, kantoliinan, pitkät pinnat sekä hiekkalelut kyytiin, ja suuntasimme Kalajoelle kuopuksemme ollessa vain kaksiviikkoinen. 

Minigolf, oma rauha, upeat dyynit ja kiireetön yhdessäolo tekivät vauvaperheelle hyvää - ja vaikka olimme varautuneet valvomaan päivärytmiään hakevan pikkuihmisen kanssa, hän nukkui yöt sikeästi omassa pikku makuupussissaan heräten välillä vain syömään.

Kaksi viikkoa.

Kiljusen herrasväkeä. (kuva; puoliso)

Valkeisjärven leirintäalue

Toisen reissun teimme hurjimpien helteiden laannuttua, vain hetkeä ennen kesälomien loppumista. Perillä  meitä odotti kirkasvetinen, hiekkapohjainen uimaranta laitureineen ja liukumäkineen, soma pieni kahvila, sekä mukavat luontopolut. (joiden leirinuotioilla joku kekseliäs oli tosin yrittänyt polttaa esimerkiksi vaippoja...)

Iltakävelyllä. 

Leipäkiviä.

Kumpparit.

Luontopolulla.

Eväshetki. (kuva; puoliso)

Kaksi ja puoli kuukautta.

Ote reissupäiväkirjasta; 

"Sukellus puhtaaseen veteen, ukkosen jyrähtely, herkkuruuat, lasten into, kanssakaravaanarin ystävälliset sanat... Laskeva aurinko värjää uninarinaisen vauvan hiukset kultaisiksi, muut menivät vielä iltauinnille. Onnea on!"

Ounaskosken leirintäalue

Vuoden viimeisellä asuntovaunureissulla suunnattiin Rovaniemelle syksyn jo suhistessa puissa. 

Uimarenkaat ja hellehatut vaihtuivat suosiolla villapipoihin ja marjaämpäreihin, ja ovenpieleen pystytetyt aurinkokennovalaisimet tulivat tarpeeseen kun koetti pilkkopimeällä löytää oman majapaikan vessareissun jälkeen.

Äiti yllytti!

Näkemistä ja tekemistä Rovaniemellä olisi kyllä riittänyt, mutta paikkallisen sukulaisvauvan suloisuuden vuoksi emme juuri muuta ehtineet kuin ihmetellä hänen upeuttaan... Marjaämpärit sentään saivat täytettä, kun lähteissä poimimme leirintäalueen pensaista ainakin kymmenen litraa aroniamarjoja tuliaisiksi kotimiehille.

Iltapimeällä ilma tihkui ja Jätkänkynttilän silta heijasti kuvajaisensa sysimustan veden pintaan.

Palasimme kotiin hieman haikein mielin, sillä tiesimme ettei vaunu liikahtaisi paikaltaan taas moneen talviseen kuukauteen. Toisaalta seuraavat reissut tehdäänkin sitten astetta vinkeämmällä kyydillä, sillä aion tuunata vaunua talven mittaan sitä vuokraamalla kartutetulla kunnostuskassalla. Suunnitelmissa on päällystää kaikki puunväriset kaapinovet dc-fix-kalvolla, vaihtaa vaaleankukertavat verhot raikkaampiin ja uusia istuimien kankaat reippailla raitakuoseilla... Kyllä Kiljusen herrasväen sitten kelpaa!

No, oliko se asuntovaunuilu sitten mukavaa? 

Täytyy tunnustaa, että erään kerran olin aikeissa vuokrata soutuveneen päästäkseni keskelle järveä nauttimaan edes hetkeksi siitä rauhasta ja hiljaisuudesta, minkä perässä olimme juuri satoja kilometrejä ajaneet. Tavaraa oli useimmiten mukana aivan liikaa ja sotkunsietokykyä liian vähän, mutta näitä Hetkittäisiä Hermoromahduksia lukuunottamatta karavaanarointi on kuin onkin vallan päheää puuhaa, ja ehkä aivan parasta koko touhussa on tiskaaminen. Ihan totta!

On niin hienoa hiipiä iltahämärässä huoltorakennukseen kolistelemaan värikkäitä vateja kuumassa saippuavedessä, mietiskellä kulunutta päivää ja palata sitten viilenevästä illasta oman vaunun suloiseen lämpöön. 

Neljä kuukautta,
 "Sä herätit."