PYYKKIVUORILLA

Toiset rentoutuvat shoppailemalla tai saunomalla, jotkut lenkkeilemällä, löhöilemällä tai vaikka kokkailemalla. Joillekin on suurta juhlaa kun pääsee tanssimaan, zumbaamaan tai valokuvaamaan, ja sitten on se vähemmistö, jonka suurta hupia on pestä likapyykkiä - ja vielä julkisesti.

Niin että kodinhoitohuoneesta päivää!

Kuluttaisin mieluusti enemmänkin aikaa esikäsitellen, kuivattaen, viikaten, parsien, silittäen ja karsien, mutta täytyy tunnustaa, että ajoittain valtaisat vaatevuoret alkavat hieman ahdistaakin. Aina jos kun saan ahkeran pesukoneen ja kuivausrummun käyttelyn jälkeen pyykkikorin pohjan näkyviin, on seuraava kuorma jo saapumassa...

Seurailin tovin perheeni vaatepolitiikkaa selvittääkseni mistä sitä pyykkiä aina riittääkin...

Joka ilta yksi kuoriutuu vaatteistaan ennen suihkuunmenoa, ja heittää kaiken pestäväksi yhtenä tiukkana myttynä - myös säärisuojat ja nappikset jos on tulossa futistreeneistä. Toinen muuttaa tyyliään noin neljätoista kertaa päivässä, minkä vuoksi likavaatteitakin lojuu nurkissa melkoiset määrät. Kolmas käyttäisi samoja vaatteita päivästä toiseen (myös sukkia ja alushousuja) ellei asiasta erikseen huomauttaisi, tai vaihtoehtoisesti hän heittää pyykkikoriin kaiken - yhtenä myttynä nekin. Neljäs sotkee viisi asukokonaisuutta ja pahimmillaan kymmenen kestovaippaa vuorokaudessa. Viides kaataa päälleen puoli kupillista kahvia päivittäin, ja tiputtaa rinnuksilleen ruokaa joka aterialla. (No vahingossa!) Kuudes täyttää pyykkikorin salakavalasti ja paljastuu vasta kun on aika viikata kaikki takaisin kaappeihin.

Sitten on vielä lakanat, tiskirätit, pyyhkeet, koiran aiheuttamat sotkut, satunnainen mattopyykki, laudeliinat, kangaslelut, ulkovaatteet... Huh!

Esi- ja isoäidit huolsivat pyykin järvivedellä ja lipeällä, mutta minun kelpaa käydä taistoon kolmen vertaansa vailla olevan apurin kanssa;

 1. Tehokas pyykinpesukone pesee seitsämän kiloa kerrallaan. (en kyllä koskaan ole punninnut mitään - sen kun tungen koneen täyteen ja painelen vähän nappeja.) Eco-ohjelman valitsemalla uskottelen itselleni kantavani edes yhden korren paremman maailman kekoon. 

 2. Ilman kuivausrumpua en enää pärjäisi, joten huolehdin siitä paremmin kuin ainoastakaan ystävyyssuhteestani. Kohdassa 1. kannettu korsi tosin katkeaa tämän sähkösyöpön vuoksi, mutta sen ansiosta vaatekertoja ei tarvitsisi tarvitse hankkia niin montaa, eli tavallaan se on myös säästöä?

 3. Hybridi pesupallolla pyykistä tulee tahrattoman puhdasta ja raikkaan tuoksuista ilman kemikaaleja. *syrämmiä, syrämmiä.*
(aiheesta lisää lopussa, lapsiperheet ja allergiset hox!)

Kerran viikossa kerään kaikki siihen asti kertyneet vaatteet suureksi kasaksi, ja pyydän lapset sen ympärille. Tämä on oikein odotettu ohjelmanumero, myös lasten mielestä! 

"Se voittaa, joka löytää ensimmäisenä kaikki omat vaatteensa. Se voittaa, joka löytää eniten sukkapareja. Se voittaa, joka löytää kaikki vauvan kamppeet."

Riemusta hihkuen he penkovat ja mylläävät ja kisaavat keskenään, eikä kukaan ole kertaakaan muistanut kysellä palkinnon perään. Kisan lopuksi kaikki viikkaavat vaatteensa omalla tavallaan, ja toimittavat ne hyllyihinsä.

Olenkin heittänyt haikeat hyvästit värijärjestykseen ripustetuille paidoille, ja opetellut katsomaan toisaalle kun pienin poika taittaa puolittain väärinpäin olevista housuista ensin toisen lahkeen, sitten toisen lahkeen, kääntää sitten lahkeet vastakkain ja tekee housuista rullan, tai kun tytär myttää sukat valmiiksi eripareiksi "kun Robinillakin on!".

Kaapin sisäpuolelle naulattu sukkanalkki; vapaaksi pääsee vasta, kun pari on löytynyt!
(Kun kääntää selkänsä, saattaa löytää täältä myös kymmenvuotiaan pojan hihittelemästä naama täynnä pyykkipoikia - terveisiä vaan Duudsoneille!)

Lasten jälki saa siis näkyä, mutta miehen jäljiltä kamppeet löytyvät aina niin vääristä paikoista (onkohan se vähän tahallista?), että olen katsonut parhaaksi vapauttaa hänet tästä rumbasta muutoin kuin omien vaatteidensa osalta.

Marttyyri minussa intoutuu kuitenkin ajoittain marmattaamaan, että kohta on varmaan sama mennä naimisiin tuon pesukoneen kanssa, kun sen kanssa viettää niin paljon aikaa. Joogatuntini aikana mies sitten uhmaa kieltojani, ja vie vaatteita "paikoilleen". (Löysin taas omia kadonneiksi julistamiani sukkia lapsen korista, esikoisen paidan omalta hyllyltäni, pyyhepinot huojuvat ja lakanat on rullattu aivan väärin... EIIIII!)

Aikoinaan huumaannuin huuhteluaineiden sulotuoksuista niin, että lorautin niitä pyykin sekaan aina reilulla kädellä. Myös pesuaineita annostelin niin nestemäisinä kuin pulvereinakin, ja hengittelin sitten puhtaan pyykin tuoksua euforian partaalla.

(tällaista settiä voisi varmaan kuulla AA-kerhon istunnossa?)

Toisen lapseni synnyttyä kiinnostuin hieman enemmän siitä, minkälaisilla kemikaaleilla lapseni ja häntä ympäröivän maailman päivittäin ympäröin, ja laskeskelin kuinka paljon halvemmaksikin pyykkääminen esimerkiksi pesupähkinöillä tulisi. Puoli kiloa pesupähkinöitä maksoi noin yhdeksän euroa, ja koska muutamalla grammalla (eli 4-6 pähkinänpuolikkaalla) pesi aina vähintäänkin kaksi koneellista, kesti yksi pakkaus ainakin sen viisisataa pesua.

Pesupähkinöiden rinnalla kulutin valkopyykkiä pestessäni myös erinäisiä ekologiksiksi määriteltyjä kaupallisempia pesuaineita, mutta niiden(kin) ostaminen loppui kun kun löysin cittarista Hybridi pyykinpesupallon. Sen sisältämien rakeiden luvataan tekevän veden emäksiseksi, ja saavan lian irtoamaan ilman ympäristöä kuormittavia myrkkyjä. Tämän uuden vihreän kaverini ansiosta jopa vaippapyykistä tulee aivan putipuhdasta ja hyväntuoksuista! 

Pallo kestää noin tuhat pesua, joten karkeasti laskettuna se palvelee perheessämme ainakin vuoden - säästöä!

Lisää viherpesuvinkkejä löytyy esimerkiksi täältä; YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISTÄ PYYKINPESUA

-Kuinka te muut kodinhenget ja -hengettäret pidätte pyykkivuoret valloitettuina?

-Mikä on salainen aseesi tarhanpoistoon?

-Tietääkö joku, minne pesun aikana kadonneet sukat päätyvät?