Lähtötilanne oli melkoisen ankea. Huomasin oikein puhkuvani tukahdutettua, turhautunutta kiukkua; pilkoin polttopuut pienemmiksi voimasanojen saattelemana, ja tuuskasin ärtyneenä tuohen ja niiden typerien tulitikkujen kanssa.
 |
| Kuinka kaunis onkaan tuo hiilenmustan, tuhkanharmaan ja tulenpunaisen yhdistelmä! |
Hiljaksiin hiiltyvien polttopuiden napsahtelu, vähitellen kypsyvän ruuan tuoksu ja tulen tasainen, lämpöinen loimotus kuitenkin pehmittivät kihinän ja puhinan nöyräksi pohdiskeluksi.
Näinkö huomaamatta (epätoivoinen) kotiäitikin voi u(h)rautua saamaan aikaan aina vain nopeammin, paremmin ja enemmän, tekemään ja kokemaan niin että kalenterit pullistelevat ja liitokset repeilevät, unohtamaan oman levon ja joutenolon, lisäämään kierroksia ja vauhdittamaan tahtia?
En todellakaan haluaisi lasteni sitten aikuisina muistelevan tätä ajoittain kovin kireää ja stressaantunutta matonhapsuja suoristelevaa äitiä, kun voisin sen sijaan helposti luoda lisää iloisia muistikuvia siitä onnellisesta äidistä joka puhalteli saippuakuplia pyörän tarakalla istuessaan, ryhtyi varoittamatta vesisotaan, pelasi lasten kanssa korttia vaikka nukkumaanmenoaika meni jo, tai leipoi mansikkakakun aivan huvikseen.
 |
| Perunoita, bataattia, kasvispullia... Nam! |
Ruuan valmistuttua kokoonnuimme leppoisalle pihapiknikille. Auringon helliessä vierivieressä istuvien ihmislasten kapoisia selkiä muistutin itseäni vielä; hidasta tahtia hyvä ihminen, näitä hetkiä kun ei voi koskaan enää kokea uudelleen.
Hyvä teksti, osuvaa pohdintaa suoraan ruuhkavuosien ytimeen!
VastaaPoistaSamaa mieltä : ) Lapsiperheessä elämä on välillä niin touhukasta ja arkiaskareiden täyttämää ettei ole aikaa omille tarpeille ja unelmointikin keskeytyy pienten höpötellessä.
Onneksi tulee välillä niitä kullanarvoisia hetkiä ja jaksoja kun voi "tankata" urheilua ja muita omia puuhia niin jaksaa sitten taas syöksyillä kaatuneiden vesilasien, kadonneiden bussilippujen ja pienten ihmisten välissä : )
Ps. Minä valkkasin pyöriän maton ilman hapsuja ihan vaan siksi että voin kävellä ohi ilman stressiä ; )
Tästä tekstistä on helppo löytää itsensä!
VastaaPoistaOma mieli menee aalloissa; kun stressikynnys ylitetty ja sen aiheuttama kiukkupurkaus hoidettu, alkaa 'kierros' taas alusta ja sitä jaksaakin jälleen arkea ja sen tempoa, sen tietyn ajan, ilman omaa lepoa. Tämä on pahainen oravanpyörä josta olisi pyrittävä eroon.
Tsemppiä meille kaikille arjenpuurtajille :)
Näinpä juuri, tsemppiä teille ja meille. <3
VastaaPoista