8.11.2015

KESKENERÄINEN

On niin mukavaa selailla erilaisia sisustusblogeja, herkutella aikakauslehtien mätsäävillä värisävyillä, puunatuilla nurkilla, kiiltävillä pöytäpinnoilla ja pöyheän pehmoisilla vuodevaatteilla. Kaikki nuo harkitut kokonaisuudet vievät mukanaan valon yltäkylläisyyteen paikoissa, joissa jokaisen esineen olinpaikka ja olemassaolo on tarkoin harkittu. 

Ja ne kauniit, kiiltävät ihmiset niissä kauniissa, kiiltävissä kuvissa... Upeaa!



Putoaminen pilvilinnoista omaan, keskeneräiseen todellisuuteen on ankara. Kaaos tuntuu vain yltyvän kun sitä koettaa kesyttää, ja tekemistä kodissa on aina enemmän kuin aikaa. Tapetteja pitäisi paikata, huonekaluja maalata ja muovimatot vaihtaa. Kaikki ikkunat pitäisi pestä, rikkinäiset asiat korjata ja hankkia lisää naulakoita ja laatikoita tavaroille (joita ei kuitenkaan tarvitse). Sohvanpäälliset voisi puhdistaa, verhoja vaihtaa, ovenkarmit kunnostaa, tuulettaa kaikki patjat ja paikata vaatteet. Pitäisi pyyhkiä seinistä kenkien, pallojen ja värikynien jättämät jäljet, hangata kalkkisaostumat laatoista ja pyytää mattoja ryhdistäytymään, for God´s sake. Piha-aidankin voisi maalata, terassin siivota, kasvimaan kääntää ja autotallin järjestää...




Entä kuinka kaiken tämän jatkuvan tekemisen ja touhuamisen keskellä ehtisi karsimaan, korjaamaan, parsimaan ja puunaamaan omia ajatuksiaan? Kuinka kantaisi vanhat ajatusmallit ulos auringonvaloon, puhaltaisi pölyt, heittäisi turhat painolastit pois, ja säästäisi muistoista vain ne arvokkaimmat? Miten kartottaisi huonot piirteensä, koettaisi kitkeä ne kuin rikkaruohot, toisi turvetta ja virkistäviä sateita niille (ehkä piileville) hyville ominaisuuksilleen, joiden toivoisi kasvavan täyteen loistoonsa?


 

Yhtäkkiä tuo irvistävä listanpätkä onkin aivan helppo kopauttaa takaisin paikalleen, tyhjentää tavarapaljous yhdestä kaapista kerrallaan, ja antaa samalla ajatusvirran pyörähtää käyntiin. Prosessi on kyllä jatkuvasti käynissä, kaikilla ja kaikkialla, joten ehkä pitäisi vain nauttia matkasta muutoksineen sen sijaan, että edes odottaisi koskaan tulevan täysin valmista.

2 kommenttia:

  1. Anonyymi8.11.15

    Löysin blogisi ja pidän tyylistäsi kirjoittaa. Osaat hyvin pukea sanoiksi tuttuja asioita! Jään seuraamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis, mukava kuulla! :) Tervetuloa. <3

      Poista

Jätä risuja, ruusuja, terveisiä, toiveita, linkkivinkkejä -
jokainen kommentti on kullanarvoinen. :)