PIILOPIRTISSÄ

Kevään korvilla lähdimme koko perheen voimin erämökille viettämään viikonloppua vailla sähköä, juoksevaa vettä, sisävessaa, kodinkoneita, pakollisia menoja, puhelimia, telkkareita tai pelikoneita. Melko hurja rasti mukavuuksiin tottuneelle suurperheelle, mutta yllättäen koko reissun haasteellisimmaksi osuudeksi muodostuikin pakkaaminen!

Tein ensin piiiiitkän listan tarvikkeista, ja kutsuin sitten kolme isointa lasta talkoisiin;
"Hakekaa tähän kassiin neljä paria sukkia." Jokainen löysi sukkansa, jes, tämä sujuu!

"Hakekaa neljät pikkarit." Yhdeltä sujui. Toinen tuli kysymään mitkä olivatkaan pikkarit, ja monetko niitä piti hakea. Kolmas ilmoitti ettei ole riittävästi puhtaana (pyykinpesusta oli kyllä muistutettu...)

"Hakekaa kolme t-paitaa." Kaksi haki, kolmas toi tarjolle parin t-paidan lisäksi kauluspaidan, koska muut olivat pyykissä.
"Hakekaa parit kalsarit" Yksi toi legginsejä, toinen kiikutti kassiin yhdet pieneksi käyneet ja reikäiset kalsarit, ja kolmannen kerrastot olivat (yllättäen) kaikki pyykissä. Tämä jatkui aivan viimeiseen vaatekappaleeseen saakka. Syvä huokaus. 

Mukaan pakattiin myös pulkka, liukuri, potta, matkasänky, lakanat, pyyhkeet, pesuaineet, ruuat, varaulkovaatteita, vaihtovaatteita, kynttilöitä, taskulamppuja, tuliruusuja, kirjoja, lautapelejä, koiran kamppeet, leluja, eväitä, vesipulloja.... Lähtöpäivän aamuna makasin mahallani auton katolle viritetyn suksiboksin päällä että puoliso saisi kannen lukittua, ja muistelin miksi me taas päätimmekään raahata neljä lasta tarpeistoineen viidensadan kilometrin päähän vain muutamaksi yöksi. Äkkiä muisti kuitenkin virkistyi, kun tunturit sitten pitkän matkan päätteeksi alkoivat piirtyä taivaanrantaan tuulilasin takana. Saavuimme perille juuri sopivasti asettuaksemme taloksi päivänvalon viimeisillä rippeillä. 

Kotona valmiiksi tehty päivälliskeitto kiehahti puuhellalla nopeasti, ja katosi nälkäisiin suihin hetkessä. Puoliso kävi lämmittämässä saunan ja kantamassa vinttikaivosta raikkaat pesuvedet kiukaan vesisäiliöön kuumenemaan. Siellä lapsoset sitten kököttivät somassa rivissä lauteiden hämärässä, ja sulattelivat kylmänkohmeisia varpaitaan vannaan sekoitellussa lämpöisessä vedessä. 

Löylyjen päälle paistoimme saunakammarin takassa kasvisnakkeja, ja mukeihin kaadettiin kuumaa kauramaitokaakauta ennenkuin uni alkoi liiaksi painaa matkala(psuka)isia. Kolme vanhinta majoittui mökin parvelle vieritysten, ja kuopukselle kasattiin matkasänky alakerran makuusoppeen. Mökin sydän lämpeni vieraille hyvin hitaasti, mutta pienillä oli paksujen peittojensa alla suloisen lämmin.

Pienten nukahdettua hiljaisuus oikein humisi korvissa kun vain tuli rätisi takassa, eikä tuulikaan puhissut puissa. Se olikin kovin tervetullutta vaihtelua meidän arjen jatkuvaan kaahotukseen, ja jäin jo valmiiksi kaipaamaan lisää.

 
Aamulla heräilimme valon vasta hiiviskellessä varovasti tuvan nurkkiin. Ulkoilimme mannapuuron voimin monta tuntia lumikenkäillen, valokuvaillen, pulkkaillen tai zombeja leikkien - kukin tyylillään. Lapset rakensivat itselleen kinoksiin valtaistuimia, rummuttivat puita löytämillään kepeillä ja pääsivät/joutuivat vähän puunkantohommiinkin. Koira sinkoili ympäriinsä onnesta ymmyrkäisenä, ei kuitenkaan kadonnut näköpiiristä hetkeksikään.

Puitteet valokuvaamiseen olivat niin päheät, että puin pari lasta mökin eteisestä löytyneisiin ylisuuriin villapaitoihin, ja ikuistin heidät turvekammin ovella Pessi ja Illusia- tyyliin. Sydän suli kaksikkoa katsellessa kun hymyilevän keijukaisen lumivalkoinen tukka hohti kilpaa hangen kanssa, ja pienen peikkolapsen myssy valahti jatkuvasti silmille... :)

Aivan mökin liepeiltä kulki hyväkuntoiset hiihtoladut, joita me esikoisen kanssa lähdimme kahdestaan kokeilemaan. Latuja reunustavien kymmenmetristen kapoisten kuusien takana pilkotti kappale turkoosinsinistä kevättaivasta, ja janon yllättäessä saattoi noin vain kauhoa suuntäydeltä puhdasta lunta. Seitsämän kilometrin sivakointimme aikana mökissä oli nähty villieläin; utelias pieni päästäinen. Koira sen jahtasi takaisin piiloonsa jonnekin tuvan rakenteisiin, ja vahti sitä sitten tarkasti. Muita tuon kyläilijän läsnäolo ei haitannut, kun ruokatarvikkeet olivat kuitenkin visusti kaapinovien takana, ja käsiä ja pöytäpintoja muistettiin pestä ahkerasti ennen ruokailua. (Pesuvatiin yön aikana hukkunut hiiri sen sijaan meinasi olla allekirjoittaneelle hieman liikaa - sitä säälin, puistatusten ja desinfioinnin määrää! :X )

Saunareissun jälkeen pelasimme kaikessa rauhassa lautapelejä kynttilöiden ja taskulamppujen valossa karhuntaljan tuijottaessa meitä mökin seinältä suu hirmuisessa irveessä. Karhu on kovin mahtava eläin jota en mieluusti kohtaisi keskellä metsää - mutta joka tassuistaan seinään naulattunakin oli kovin surullinen näky. Kuopusta outo otus hieman pelotti, mutta pian hän otti muista esimerkkiä ja paijasi uteliaana sen pehmoista turkkia.

Seuraavana yönä lapset nukkuivat huikeat kolmentoista tunnin unet, ja heräsivät hyväntuulisina hääräämään aamupuuroa. Ulkoilimme, söimme ja nautimme mökin rauhasta aivan viime hetkeen saakka ennenkuin lukitsimme huolellisesti siivotun mökin ovet, ja aloitimme kotimatkan. 

Tämän tuvan tunnelmasta on päästävä nauttimaan kesälläkin. :)